Kerran hankitun Artek-tuotteen käyttöikä on pitkä, sillä tuotteet ovat helppohoitoisia, helposti korjattavia ja ne soveltuvat luontevasti eri käyttötarkoituksiin. Monet ystävistämme ja yhteistyökumppaneistamme ovat eläneet Artek-kalusteidensa kanssa vuosia. Pyysimme heitä jakamaan tarinan suosikkituotteestaan ja kertomaan miksi se tuo heille iloa.
Vastauksena Petter Eklund kirjoitti meille tuoleistaan, jotka jonakin päivänä siirtyvät edelleen hänen lapsilleen.
Leima vakuutti minut. Kuljeskelin antiikkimessuilla ja huomasin joukon kuluneita Aalto-tuoleja. Huomioni kiinnittyi varsinkin 66 tuolia muistuttavaan tuoliin. Siinä ei ollut tavanomaista pyöreää istuinosaa vaan isompi nelikulmaisempi istuin, jossa oli pyöristetyt kulmat. Se oli tehty patinoituneesta, vanhan oloisesta koivuvanerista. Katsoin istuimen alle ja löysin leiman. Siinä ei lukenut Artek, niin kuin olisi luullut, vaan Hästbergs skola eli Hästbergin koulu.
Tajusin, ettei kyseessä ole mikään tavanomainen Aalto-tuoli vaan erikoiskappale, jollaisia käytettiin Ludvikan ja Borlängen välisellä metsäseudulla sijaitsevan Tuna Hästbergin kaivoskylän koulun luokkahuoneissa. Tuoli alkoi kuiskailla minulle tarinaa iltapäivien maantiedontunneista, pulpetin pintaa kärsimättömästi kapsuttavista kynsistä, pulpetinkansien paukkeesta ja kesäloman viettoon ampaisevista askelista. Näin mielessäni tyhjään luokkaan auringonpaahteeseen hylätyt tuolit, jotka odottivat siellä unohdettuina elokuun loppuun saakka, kunnes koulu taas alkoi.
Leima muistutti minua Aallon tuolien oivaltavasta funktionalismista. Laatu kuuluu kaikille – myös Keski-Ruotsin kaivosyhteisön pienille koululaisille. Kaivos lopetettiin vuonna 1968. Hästbergin koulun oppilasmäärä väheni vähenemistään, kunnes koulu lopulta suljettiin vuonna 2003. Aalto-tuolit oli todennäköisesti poistettu käytöstä jo ennen sitä. Missähän kuluneita tuoleja piiloteltiin kaikki nämä vuodet?
Ostin pari tuolia tietysti kotiin ja esittelin ne uudelle sukupolvelle eli omille lapsilleni. Spagettikastike ja voileivistä rasvaiset sormenjäljet kyllästävät uusia kerroksia karheaan patinaan. Tuolien syleilyssä on tehty läksyjä, ja ne ovat seuranneet perhettämme uusiin koteihin. Aalto-tuoleissa on se hieno puoli, että ne sulautuvat ja asettuvat aina luontevasti uuteen tilaan ja ottavat vuosi vuoden jälkeen nöyrinä vastaan kasvavat istujat ja uudet vaatimukset. Jonakin päivänä lapseni perivät tuolit ja keksivät lapsuutensa kalusteille uusia hyviä käyttötapoja.
Yksi tuolin hienouksista on sen virtaviivainen muotoilu. Tuolin kanssa ei koskaan tule mitään ongelmaa. Jos jalat alkavat notkua, pitää vain kiristää ruuvit. Tykkään tuolimallin yksinkertaisuudesta ja siitä, että jalat on ruuvattu suoraan puuhun. Ei mitään turhaa hienostelua. Kaikella on selkeä tarkoituksensa. On olemassa ainakin tuhat hienoa tapaa yhdistää tuolinjalat istuinosaan, mutta Aalto varmaan ajatteli, että mitä sitä turhia säätämään, kun ruuvataan vaan jalat kiinni. Alkuperäiset ruuvit ovat vähän ruosteessa Tuna Hästbergin sateisten kesien jälkeen, mutta silti ne hoitavat hommansa yhtä jämptisti kuin aina ennenkin.
