Domus kodissani - Elizabeth Heltoft
Elizabeth Heltoft on kööpenhaminalainen valokuvaaja. Hänen kodissaan Domus-tuoli on ajan kuluessa löytänyt monta eri roolia, joskin viime aikoina siitä on tullut yllättävän kiistanalainen osa perheen jokapäiväistä arkea.
Muotoilu on ollut vahvasti läsnä suurimman osan Elizabeth Heltoftin elämää. Hän on syntynyt ja kasvanut Kööpenhaminassa ja työskentelee valokuvaajana keskittyen pääasiassa muotiin ja muotoiluun. Kun hän ensimmäisen kerran tutustui Domus-tuoliin matkallaan Suomessa, se tuntui yhtä aikaa tutulta ja uudelta.
”Se muistutti minua paljon niistä tuoleista, joiden parissa kasvoin Tanskassa. Ei niinkään Arne Jacobsenin kuuluisimmista tuoleista, vaan jostakin kodinomaisemmasta – sellaisesta, joka olisi voinut löytyä lähes jokaisesta tanskalaiskodista 1950- tai 1960-luvulla. Se edusti samaa perinnettä, mutta siinä oli silti jotakin selvästi suomalaista, mikä teki siitä erilaisen.
Elizabeth asuu perheensä kanssa Kööpenhaminan keskustassa, aivan Vesterbron ja Frederiksbergin kaupunginosien rajalla, pienellä kadulla, jonka varrella on kauppoja ja kahviloita. Hänen kotinsa on moninainen ja mutkaton, ja hän kertoo arvostavansa esineitä, jotka on valittu sekä käytännöllisyytensä että kauneutensa vuoksi.
”Pidän siitä, että tavaroita käytetään. Me asumme kodissa, emme näyttelytilassa. Esineiden tarina syntyy siitä, miten niitä käytetään ja kuinka ne asettuvat osaksi elämää.”
Domus-tuoli on tästä erinomainen esimerkki. Ilmari Tapiovaaran vuonna 1946 opiskelija-asuntolaan suunnittelema tuoli löysi pian tiensä yksityiskoteihin ja julkisiin tiloihin ympäri maailmaa. Tuolin monikäyttöisyys on käynyt toteen myös Elizabethin kodissa.
Kaksikymmentä vuotta sitten Elizabeth matkusti säännöllisesti Helsinkiin, jossa hänen puolisonsa työskenteli tuohon aikaan. Näillä matkoilla hän vieraili usein Artek-myymälässä ja hankki vähitellen esineitä, jotka päätyivät hänen mukanaan Kööpenhaminaan. Niiden joukossa oli myös mustaksi petsatusta koivusta valmistettu Domus-tuoli.
”Minusta se vaikutti hyvällä tavalla vaatimattomalta tuolilta – sellaiselta, joka on suunniteltu käytettäväksi, siirreltäväksi ja osaksi elettyä arkea. Muotoilu on yksinkertainen, mutta samalla elegantti. Se sopii mihin tahansa.”
Ja mihin tahansa se onkin sopinut. Vuosien ajan tuoli vaihtoi tehtävästä toiseen, toimien niin työtuolina kotitoimistossa kuin ruokapöydän ääressäkin, liikkuen vaivattomasti työn ja perheen arkielämän välillä. Kun Elizabethin kaksi tytärtä kasvoivat teini-ikäisiksi, Domus-tuolin rooli kodissa sai kuitenkin yllättävän käänteen – siitä tuli halutumpi kuin koskaan.
”Tyttäreni riitelevät siitä!” Elizabeth kertoo nauraen. Lyhyiden käsinojien ansiosta tuolin voi vetää aivan pöydän ääreen, jolloin istuja pääsee lähemmäs pöytäpintaa – ja peiliä.
”Kävi ilmi, että se on täydellinen tuoli meikkaamiseen.”
Kaksikymmentä vuotta sen jälkeen, kun Domus-tuoli saapui Elizabethin kotiin, se jatkaa matkaansa kodin eri tiloissa ja käyttötarkoituksissa perheen muuttuvien tarpeiden mukaan – työstä ruokailuun ja nyt tyttärien päivittäisiin meikkaustuokioihin.
”Siitä näkee, että sillä on eletty jo pitkään – mutta juuri sellaisesta minä pidän.”
Tuoli kantaa mukanaan käytön jälkiä ja tarinoita, jotka ovat syntyneet osana perheen arkea. Juuri se tekee siitä Elizabethille arvokkaan.
“Pelkistetty.”