Oleskelutilaan on sijoitettu neljä Domus-tuolia on sijoitettu ruokapöydän ympärille. Kaksi niistä on ostettu verkkohuutokaupasta. Kahden muun tuolin päätyminen Helille, kertoo puolestaan siitä, miten jo kerran hylätyt muotoiluaarteet löytävät uuden kodin.

”Kaksitoista vuotta sitten isäni työskenteli Vaasan kaupungille ja osti siirrettävän parakin, jota oli käytetty kaupungissa rakennustyömaan taukotilana. Hän halusi parakin toimivan työkaluvajana perheemme kesämökin pihapiirissä. Kun parakki tuotiin paikalle, hän avasi oven ja löysi sisältä pari tuolia, joilla työntekijät olivat istuneet kahvitauoillaan. Nähdessään tuolit hän ajatteli niiden olevan huonokuntoisia ja oli jo aikeissa heittää ne juhannuskokkoon. Onneksi äitini keksi tarkistaa minulta, olisiko tuolit syytä säästää – ja niin ne pelastuivat.”

Tämä tarina osoittaa käytännöllisistä lähtökohdista tutuksi tulleen Domus‑tuolin arvostuksen kasvun ja soveltuvuuden erilaisiin ympäristöihin. Kuten Ilmari Tapiovaaran alun perin vuonna 1946 opiskelija-asuntoihin suunnittelemat tuolit, palveli tämäkin pari pitkään yleistuoleina puhtaasti käytännöllisistä syistä, kunnes saivat sitten uuden elämän design-kalusteina Helin huolellisesti sommitellussa sisustuksessa.

Kaikkien neljän tuolin yksityiskohdat kertovat eri tavoin niiden aiemmasta käytöstä. Kahdessa tuolissa on istuimen sivuilla leikatut aukot, joiden läpi on pujotettu salissa tuolirivit suorina pitävä tanko. Helin mukaan ”tämä osoittaa, että tuoleja on käytetty tärkeissä yhteisissä hetkissä, mistä pidän erityisen paljon”. Tämä on perinne, jota hän aikoo jatkaa – tuoleja käytetään päivittäin vieraiden kestitsemiseen, ruokailuun ja keskusteluihin sekä etätöitä tehdessä.

”Pidän erityisesti luonnonmateriaaleista, jotka keräävät elämän jälkiä tuolin vanhetessa. Sellaista patinaa ja kolhuja, jotka syntyvät ajan myötä, on melko mahdotonta jäljitellä. Siitä arvo syntyy – aika on tässä mielessä ylellisyyttä.”