Paavo Halonen: En halua tuottaa turhia asioita maailmaan
”Käytän paljon valmiita muotoja ja esineitä, nautin luonnosta löytyneistä asioista sellaisenaan. Pidän muodoista, jotka tuntuvat mukavilta ja pehmeiltä. Muokkaan niitä, mutta en muokkaa niitä loputtomiin. Paras teos on sellainen, jota haluaa käydä vähän koskettelemassa.”
"Ajattelin kouluun mennessäni, että minusta tulee maalari, mutta aika pian ymmärsin, ettei se ole ainoa tapa olla taiteilija. Käytän paljon valmiita muotoja ja esineitä, nautin luonnosta löytyneistä asioista sellaisenaan. Pidän muodoista, jotka tuntuvat mukavilta ja pehmeiltä. Muokkaan niitä, mutta en muokkaa niitä loputtomiin. Sanon aina, että olen kuvataiteilija, en veistäjä, koska olen veistäjänä “laiska”. Minulla ei ole myöskään tarvetta rakentaa tai veistää kokonaan uusia muotoja
Aloitin opiskeluni Turun Piirustuskoulussa, mutta valmistuin ammattikorkeakoulusta. Muutos tapahtui opintojeni aikana. Tämän muutoksen mukana opetuksesta hävisi materiaalioppia, piirtämistä, teknistä tietoa ja alaan liittyviä opintoja. Tilalle tuli erilaisia pakollisia, ei niin tarpeellisia kursseja. Jo koulussa minusta alkoi tuntua, etten halua tuottaa turhia asioita maailmaan. Turhautuminen johti siihen, että aloin käyttää kierrätysmateriaaleja. Kun muutin opintojen jälkeen Helsinkiin, hurahdin siihen määrään asioita, joita ajelehti hylättynä. Keräsin taulunpohjia ja kehyksiä roskislavoilta ja ajattelin, että miksi ostaa uutta pellavakangasta, kun voi pingottaa vanhan lakanan mdf-levylle. Vähitellen kävin kokoamaan löytämistäni esineistä esinekoosteita.
Jotain joudun etsimään tai ostamaan, mutta suurin osa teosteni esineistä tulee eteen sattumalta. Pidän esineistä, joissa on käytön jälkiä, kulumista ja klommoista tulee osa teosten tarinaa. Söderskärin majakalla silloin omistaja lahjoitti minulle kengän, jonka oli sukeltanut merestä. Kiinnitin kenkään alueelta löytyneitä linnun luita ja sulkia. Teos paikkakohtaisella tarinalla syntyi, ja palasi takaisin lahjoittajalle.
Yhden parhaista näyttelyistäni olen pitänyt Enonkosken kotiseutumuseossa, jossa vein museon esineiden sekaan omia teoksiani. Se oli onnistunut sekoitus tietoa ja nykytaidetta. Yhdessä teoksessa olin valanut sokerileikkuriin käden sokerista. Kuten aina vuorovaikutteisissa teoksissa ja installaatioissa, ripustamiseen sisältyy riskejä. Tässä tapauksessa serkun lapset napsivat sokerisormet poikki.
Teen aina teoksia vielä ripustusvaiheessa. Siinä on jotenkin herkillä, aivot työstävät ja yhdistelevät asioita. Kun tein näyttelyä Lappeenrannan Vihreän makasiiniin, löysin Helsingistä kirpparilta kahdella eurolla potkukelkan raadon. Matkalla Lappeenrantaan etsin kiven, jonka asetin potkukelkkaan matkustajan paikalle. Mustaa asfalttilattiaa vasten teos “Retki” oli mielestäni vaikuttava.
Olin kymmenen, kun näin ensimmäistä kertaa joutsenia. Oli sumuinen aamu ja kävelin polulla, kun kolme joutsenta lensi matalalla ohi. Se oli ilmestys. Joutsenet ja niiden sulat ovat mukana monissa teoksissani. Joutsen on niin hieno lintu, sen muoto on kuin veistos. Olen kerännyt teosteni laulujoutsenen sulat soutelemalla lapsuuden kotijärvellä tai liftaamalla veneiden kyytiin Saimaalla. Se on hidasta työtä eikä sulkia löydy joka vuosi.Olen tehnyt joutsenen pihlajanhelmistä, jotka vuolin itse. Työskentelin eristyksessä pienellä saarella, muuten en olisi pystynyt siihen, en olisi jaksanut keskittyä. Muistan, kun istuin puusohvalla puuhelmimalli kädessäni ja ensimmäistä kertaa hahmotin, miten iso teoksesta tulee. Ajattelin, että tätä kohti.
En ole hirveän kiinnostunut työvälineistä. Jos jokin sopii käteen ja toimii, se riittää. Puu on hieno materiaali, pidän siitä, että se on täynnä elämää. Kun kaadoin joutsenveistokseen pihlajia, esitin jokaiselle varvulle sekä kiitoksen että anteeksipyynnön. Minulla on nyt työn alla iso puuveistos, johon löysin sopivan rungon ystäväni mökiltä. Aion ehdottomasti säilyttää näkyvissä muurahaisten kolot, jotka rei’ittävät kantoa. Haluan, että teokseni ovat viimeisteltyjä, mutta kädenjälki pitää silti olla näkyvissä. Paras teos on sellainen, jota haluaa käydä vähän koskettelemassa.”
Paavo Halonen
Syntynyt 1974 Enonkoskella. Opiskellut Turun Taideakatemiassa.
Teoksia ollut esillä useissa näyttelyissä, mm. Kluuvin Galleriassa Helsingissä, Emmassa ja Vanhassa Kappalaisentalossa Porvoossa.
Suunnittelee myös printtejä Marimekolle, esimerkiksi Raakel ja Juhanala -kuosit ovat Halosen käsialaa.
Artek Helsinki
Keskuskatu 1 B
00100 Helsinki
puh. 010 617 3480
artekhelsinki@artek.fi
ma-la 10:00 – 18:00
pe 26.4. 10:00 – 17:00