Lajittele pvm:n mukaan:

06/09/2017

Jenni Tuominen - "Hauskuus on tärkeää"

"Olin tehnyt monenlaisia suunnittelu- ja kuvitustöitä, kun vuonna 2011 halusin piirtämisen, maalaamisen ja paperileikkauksen lisäksi kokeilla jotain uutta. Niinpä ilmoittauduin Porvoon kansalaisopiston keramiikkakurssille. Kurssilla perehdytettiin saven saloihin. Minulla oli heti alusta alkaen rento ote saveen: olen tehnyt ja katsonut mitä syntyy. Toisinaan, kun kurssilla on sijaisia, he sanovat, että ei tuollaisia voi laittaa uuniin, koska ne voivat mennä rikki. Onneksi niin ei ole käynyt montaa kertaa.

Saven muovaaminen on äärimmäisen rentouttavaa. Sitä tehdessä menee ihan toiseen maailmaan eikä keskity mihinkään muuhun. Teen keramiikkaa nykyään omalla työhuoneellani, mutta käyn edelleen myös kurssilla. Siellä on rento ja hyvä meininki.

Olin ala- ja yläasteella enemmän kiinnostunut käsitöistä ja kuvaamataidosta kuin muista aineista. Menin peruskoulun jälkeen Mynämäelle opiskelemaan metalliartesaaniksi ja myöhemmin Halikkoon tekstiilisuunnittelun linjalle ennen kuin pääsin Turun piirustuskouluun.Turussa ihastuin silkkipainamiseen. Rehkin yötä päivää koulun studiossa, se oli intohimoista tekemistä. Imu tekemiseen oli valtava. Turun jälkeen pyrin Helsinkiin Kuvataideakatemiaan ja Taideteolliseen korkeakouluun. Pääsin molempiin, mutta valitsin Taikin, koska suunnittelu kiinnosti silloin enemmän.

Taikissa innostuin piirtämisestä, mistä en ollut aiemmin ollut erityisen kiinnostunut. Kuvituskurssilla teimme alusta asti omat luonnoskirjat, joiden kanssa kiersimme piirtämässä ympäri Helsinkiä. Kun Marimekko järjesti "Muotoilu kohtaa käyttäjä!” -suunnittelukilpailun vuonna 2005, halusin ehdottomasti osallistua siihen. Luonnostelin, selailin eläinkirjoja ja istuin iltaisin olohuoneen sohvalla. Tajunnanvirrasta syntyi Unessa-printti, jolla voitin kilpailun.

Luonnostelen edelleen usein iltaisin jonkin tv-sarjan pyöriessä taustalla. Ikisuosikkini on Hercule Poirot. Sarjan visuaalinen maailma, hahmot ja huumori uppoavat minuun. Kun teen töitä, tarvitsen taustaääntä, eikä radio riitä. On ihanaa, että voi välillä vilkaista kun “Herkku" ratkoo rikoksia.

Keramiikassa kiehtovinta on se, että aina on vähän yllätys, mitä uunista tulee. Jokainen työ on uniikki. Alkuaikoina käytin rusehtavaa perussavea, niin kuin muutkin kurssilaiset. Aloin heti alusta asti muotoilemaan eläimiä. Tykkään tehdä sympaattisia hyvän olon hahmoja ja pidän kömpelöiltä vaikuttavista muodoista. Pienten lasten uskallus ja rohkeus tekemiseen inspiroi minua. 

En suunnittele keramiikkaveistoksiani kauhean tarkkaan, vaan alan heti työstämään savea. Yleensä sieltä tulee tyttö, poni tai jokin muu eläin. Aika reheviäkin tyyppejä on syntynyt, ehkä jotkut niistä ovat omakuvia.Vähän aikaa sitten kokeilin makkaratekniikkaa, jossa muotoa aletaan rakentaa savipötköillä. Äitini katsoi yhtä teosta ja sanoi, että se näyttää ihan matamilta. Matami oli niin iso ja raskas, että se lysähti uunissa ja selkään tuli kyttyrä. 

Nykyään käytän valkoista posliinisavea. Alussa yritin saada keramiikkaan samaa värimaailmaa kuin printeissäni, mutta en saanut millään värejä toimimaan. Yksinkertaistin värimaailmaa ja keskityin muotoon. Yllättäen musta, harmaa ja valkoinen oli loppujen lopuksi paras yhdistelmä. 

On ollut hauskaa huomata miten paljon keramiikastani pidetään. Sveitsiläinen luksustavaratalo Globus oli huomannut teoksiani Instagramissa ja Samujin liikkeessä. He pyysivät minua suunnittelemaan sarjan veistoksia valikoimiinsa. Japanissa oli kesällä 2017 näyttely, jossa oli esillä keramiikkaani. On ihanaa, että olen onnistunut kanavoimaan hyvän mielen möykkyyn, joka tuottaa iloa ja mielihyvää muillekin. 

Olen iloinen, että saan tehdä niin monenlaisia asioita. Viimeksi kuvitin ja kirjoitin Jengi-lastenkirjan, jonka julkaisee Etana Editions. Se ilmestyy syksyllä 2017. Tarina alkoi rakentua paperileikkauksista, joita olen tehnyt aina. Jostain syystä osaan piirtää paremmin saksilla kuin kynällä. Työvälineiksi ei tarvita kuin vanhat metalliset parturinsakset ja liimaa. Minulla on iso salkku täynnä erivärisiä papereita ja tarroja, joita olen haalinut ulkomaanmatkoilta ja vanhoista paperitarvikeliikkeistä. 

Olen loputtoman kiinnostunut erilaisista tekniikoista ja materiaaleista. Haluan kokeilla, mitä niistä syntyy ja miten voin kehittyä tekijänä. Viime vuonna menin ompelukurssille, koska halusin oppia uuden taidon. Uuden oppiminen avartaa maailmaa ja antaa uusia ideoita tulevaisuuteen. 

Hauskuus on tärkeää kaikessa tekemisessä. Eihän kukaan halua olla otsa rypyssä.”


Jenni Tuominen

Syntynyt 1976 Landskronassa Ruotsissa. Opiskellut muun muassa Turun Taideakatemiassa ja Aalto-yliopiston Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa. Voitti Marimekon Muotoilu kohtaa käyttäjä! -kilpailun vuonna 2006 ja on suunnitellut Marimekolle lukuisia printtejä. Keramiikkatöitä on ollut esillä Japanissa ja muun muassa Samujin liikkeessä New Yorkissa. Jengi-kirja (Etana Editions) ilmestyy syksyllä 2017.

jennituominen.com

Edellinen 6 / 112 Seuraava